"Harkitse ennen kuin hankit..."

Tämä kirjoitelma on poimittu FBn aikuisten kodinvaihtajakoirien keskusteluista. 

Tärkeää pohdintaa ennen koiranhankintaa sekä kokemuksia kodinvaihtajakoirista.

"Hyvät ihmiset . Käyttäkää HARKINTAA , kun hankitte koiran. Miettikää kerran, kaksi ja vielä muutama tusina kertaa, haluatteko koiran ihan todella. Millaisen koiran, eli mikä sopii teidän olosuhtisiinne, elämäntilanteeseenne, perheeseenne.

ÄLKÄÄ tehkö hätiköityjä päätöksiä. Jos mikään mietityttää vaikkapa kodinvaihtajan kohdalla, ÄLKÄÄ ottako ko koiraa.

ÄLKÄÄ KOSKAAN ottako koiraa säälistä. Kyllä, on todella paljon häikäilemättömiä ihmisiä tässä maailmassa jotka sumeilematta kertovat nyyhkytarinoita/ uhkaavat piikillä viemisellä "jos ei sille tämän päivän aikana löydy hyvää kotia ..... ". Aivan varmasti tuntuu pahalta, ja takuulla tekee mieli "pelastaa" se eläin, mutta siinä joutuu vain helpostikin ojasta allikkoon.

Koiria väliaikaismajoittaneena ja usean kodinvaihtajan omistaneena ja tälläkin hetkellä yhden omistavana, voin kertoa että koiran sopeutuminen uuteen kotiin EI KÄY HETKESSÄ. EI viikossa, ei kahdessa, ei edes kuukausien kuluessa. Siihen menee ainakin oman kokemukseni mukaan noin vuosi, ennenkuin koira on TODELLA kotonaan siellä uudessa paikassa. 

Toki arkielämä alkaa monesti sujua jo viikoissa, joskus jopa päivissä erittäin hyvin, tavallaan jopa petollisen hyvin, eli monesti käytösongelmat tulevat esille vasta jonkin ajan (viikkojen, mutta mahdollisesti jopa kuukausienkin) kuluttua.

Vallankin jos koiran taustat ovat hämärän peitossa voi tulla mitä merkillisempiä yllätyksiä. Olen lukenut mm dobermannista joka palautui pikavauhtia eläinsuojaan, kun se oli uudessa kodissaan käynyt kattotuulettimen (semmoinen rottinkinen / puinen systeemi ) kimppuun . Etsi sen jälkeen uutta kotia indikaatiolla "ei kotiin , jossa on kattotuulettimia " ( tämä oli kyllä USAssa).

Joskus edellinen omistaja ei kerro "aivan kaikkea" koska pelkää, toisinaan aivan aiheellisestikin, että koiralle ei ehkä löydykään kotia. Siinähän on sitten uusi omistaja ihmeissään kun koiran kanssa tulee arkielämässä "kivoja yllätyksiä". Koiran käytös voi myös muuttua hurjastikin ympäristön muuttuessa. Se saattaa joskus jopa pysyvästikin vähän kuin unohtaa aiemman mahdollisen ongelmakäytöksen, vaan voi olla niinkin, että sillä on "repussaan" iso nivaska vanhoja ihmisen kannalta ongelmallisia käytöksiä ja nopeasti "kehittää" uusia. Sitten se TAAS laitetaan eteenpäin, niin siiitä tulee kiertolainen.

Viime aikoina ikävä ja huolestuttava trendi on mielestäni ollut se, kuinka lyhytjännitteisiä ihmiset koirien kansa ovat, etenkin kodinvaihtajien. Täältä saa tämän tästä lukea koirista jotka "ovat olleet meillä pari kuukautta , mutta ei tämä nyt kyllä suju". Ehkä asiaa ei olla aivan loppuun asti ajateltukaan, ehkä on tultu jollain tavalla röyhkeästi huijatuiksi?? MUTTA: Kun otat eläimen niin SINÄ, juuri SINÄ olet siitä VASTUUSSA.

Parhaimmassa tapauksessa (ja sellaisiakin tapauksia on paljon,) koira sopeutuu uuteen perheeseen ja ympäristöön "hups vaan" ja on "aivan kun se olisi ollut meillä aina". Silloin on happy end, mutta kuten todettu, ei aina.

Kärjistäen voisi sanoa niin, että ehkä tänä päivänä on vähän asennoiduttava siten kun kodinvaihtajan ottaa, että ostat todellakin "sian säkissä". MIETI TARKKAAN. Varaudu KAIKKEEN. Siis aivan kaikkeen. ÄLÄ ajattele että tästäpä saankin itselleni näppärän, kivan helpon pienehkön koiran.

Pahimmillaan voit saada itsellesi riesan, joka tyhjentää roskikset, pissailee nurkkiin, murisee sinulle, raapii ovet, yksinollessaan sotkee kämpän ja ulvoo niin että naapurit valittavat .

VIE OMAN AIKANSA, ennenkuin koira oppii tuntemaan sinut, ja sinä opit tuntemaan mitä se milläkin asialla tarkoittaa. Koominen esimerkki tästä on, että ensimmäinen oma koirani, kodinvaihtajayorkki tuli illalla telkkaria katsoessani raapimaan minua vimmaisesti olkapäästä. Luulin, että sillä oli kova hätä ulos. Ei ollut, eikä se halunnut pallollakaan leikkiä. No, seuraavan kerran päätin että seuraan koiraa, ja kas, sehän juoksi suorinta tietä jääkaapille, jonne reitti edellisessä kodissa oli mainoskatkojen aikana vienyt . Ylläri oli se että se ei sietänyt kultaisianoutajia lainkaan, ei minkäänikäisiä, eikä kumpaakaan sukupuolta edustavia. 

Edellinen omistaja oli kertonut koirasta paljon mutta ei aivan kaikkea ollut muistanut, ,ja tuo noutavajaviha olisi voinut koitua koiralleni kohtalokkaaksi, koska en ollenkaan tajunnut että muuten melko sosiaalinen rekku olisi juuri kultaisillenoutajille varsin äkäinen. jne.

Mitä noihin aiemmin mainittuihin ongelmakäytöksiin tulee, niin ne saa yleensä kohtuullisella vaivannäöllä ja taloudellisella satsauksella selvitettyä. Sitä on vastuunkanto. Ei se mahdottomia vaadi, mutta viitsimistä, jaksamista ja aikaa kaikkein eniten. Siksi juuri tulee ETUKÄTEEN miettiä sitä, että mitkä ovat omat resussisi, elämäntilanteesi, mihin venyy jaksaminen ...... HARKITSE ENNENKUIN HANKIT."